maanantai 26. elokuuta 2013

Sikspäkki kävelemällä?

Ostin tänään uudet työkengät. Tilasin työpaikalle ihan asiantuntijan esittelemään kotimaisia työ- ja vapaa-ajankenkiä. Ajatuksenani oli ostaa vapaa-ajalle hienot niittikengät, mutta jostain syystä sekosin ja ostinkin työkengät. Enkä mitä tahansa työkenkiä.

Viimeksi kerroin uudesta harrastuksestani, jota aloittelen syyskuussa. Mainitsin myös raskausajan selkävaivoista, mutta totta puhuen selkävaivat eivät jääneet siihen, vaan alaselkä ilmoittelee lihasjumeilla olemassa olostaan aina silloin tällöin. Alaselkää on hankala jumpata ja venytellä, joten olen lähinnä vain antanut asian olla. Nyt toivon löytäneeni ratkaisun, tai ainakin helpotuksen, ongelmaan.

Keinupohjaisia lenkkareita ja sandaaleja on ollut markkinoilla vissiin jo jonkin aikaa, mutta en ole ollut niistä millään tapaa kiinnostunut. Ne on niin rumiakin. Tänään sovitin niitä ensimmäistä kertaa jalkaani ja nyt omistan parin kaarevapohjaisia sandaaleita. Ne ovat kuulemma nykyään todella suosittuja hoitoalalla työskentelevien keskuudessa. Idea on siinä, että hyödyt tulevat esiin paremmin työkengissä, kuin lenkkareissa, koska niitä työkenkiä tulee pidettyä jalassa se kahdeksan tuntia päivässä. Lenkillä sen sijaan tulee käytyä huomattavasti vähemmän. No, minun ainakin. Varsinkin hoitotyössä, tai muussa fyysisessä/liikkuvassa työssä, niitä askeleitakin tulee työpäivän mittaan otettua melkoisesti.

Nyt sitten kiinnostaisi tietää, mitä ne paljon puhutut hyödyt näistä kaarevapohjaisista kengistä sitten ovat? Kaarevalla pohjalla simuloidaan luonnollista, pehmeää ja epätasaista alustaa, mikä lisää kehon lihasaktiivisuutta. Pohjarakenteen vuoksi askel on rullaava, mikä vähentää nivelten kuormitusta. Paikallaan seisominen muistuttaa tasapainolautaa, pohjan päällä keinuttelemalla voi treenata esimerkiksi syviä vatsalihaksia. Tukilihakset vahvistuvat ja ryhti paranee. Käveleminen aktivoi myös pakara- ja pohjelihaksia sekä takareiden lihaksia. Myös kalorinkulutus lisääntyy. Näin siis väitetään.

Ensimmäisellä käyttökerralla huomasin kyllä, että käveleminen tuntui jaloissa eri tavalla kuin normaalisti. Ei epämiellyttävästi, mutta erilaisesti. En uskaltanut pitää kenkiä kuin pari tuntia näin alkuun. Ajattelin, että selkävaivat voi vielä pahentua, jos laukkaan kahdeksan tuntia keinuvilla pohjillani pitkin työpaikan käytäviä. Nyt illalla tunnen alaselän hiukan rasittuneen, mutta en oikein osaa sanoa, onko se hyvä vai huono juttu. Toivottavasti hyvä. Hintaahan näillä erikoisjalkineilla toki on, mutta toivon todellakin sen olevan satsaus terveempään selkään ja tukilihaksistoon.

maanantai 19. elokuuta 2013

Kesäkuntoon 2014!

Jee, vihdoinkin on aika kaivaa vaatehuoneesta pölyyntymästä nämä:


Tai no, pian ainakin.

Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin en ole kertakaikkiaan liikkunut juuri lainkaan sen jälkeen kun raskauduin kesällä 2011 (tähän voi nyt mainita harrastuksina "lenkkeilyn", koska kävelen rattaiden kanssa kauppaan ja "kahvakuulailu", koska ostin sellaisen viime talvena). Muutaman kerran yritin raskausaikana käydä kuntosalilla, mutta se ei oikein ollut sopiva harrastus siinä vaiheessa, kun moneen kuukauteen mikään muu kuin tuoremehu (ja salmiakki) ei pysy sisällä. Lisäksi niihin aikoihin oli ikäviä selkävaivoja, joita yritin helpottaa pilateksella. Intoni laantui jo ensimmäisellä kerralla, kun pilatesohjaaja seisoi vierustoverin vieressä arvioimassa jonkin liikkeen oikein suorittamista ja mutisi itsekseen: "Ettekö te edes tuota osaa tehdä". Minua ei hänen jumpassaan ole enää sen jälkeen nähty.

Rakkain liikuntaharrastukseni ikinä on kuntonyrkkeily. Olen sitä muutamassa eri paikassa vuosien varrella harrastanut ja olen totaalisesti hurahtanut lajiin. Mikään ei ole ihanampaa, kuin revitellä rankkoja lihaskuntoharjoituksia naama kirkaanpunaisena ja paita litimärkänä, ja hakata paskat pihalle nyrkkeilysäkistä tai kaverin pitämistä pistareista. Siinä kuulkaa sielu uudistuu. Ehdottomasti pitää mainita parhaat ohjaajat, joiden ohjaamana olen kuntonyrkkeillyt, eli Maukka ja Annika Cederlöf. Tykkäsin heidän vetämistään kursseista ihan hulluna, valitettavasti kurssiaikataulut eivät oikein soveltuneet vuorotöihini ja jouduin jättämään harrastuksen. Heidän ohjauksessaan opin valtavasti ja treeneissä onnistuin pusertamaan viimeisenkin voimanrippeeni, tuloksena autuaallinen endorfiinimyrsky jälkeenpäin. Maukka on vaativa, mutta kannustava ohjaaja ja sivumennen sanoen, Annikan pilatestunneilla ei todellakaan huokailtu oppilaan osaamattomuutta. Heidän tunneilleen siis kipi kapi, jos asut pääkaupunkiseudulla ja kuntonyrkkeily kiinnostaa.

Mutta nyt olen syksyn kunniaksi aloittamassa kamppailu-kurssin, jolla opetellaan kuntonyrkkeilyä, karatea ja defendoa. Kurssi kestää 12 viikkoa, sen aikana testailen mahdollisuutta harrastaa säännöllisesti. Jos ei harrastaminen ollut helppoa aikaisemmin vuorotöiden vuoksi, niin tuskinpa se kovin paljon helpottuu, kun yhtälöön lisätään 1,5 vuotias lapsi kotona. Yhtä kaikki, kotona sohvalla asiaa ajatellessani olen todella innoissani kurssista, ehkäpä päivittelen myöhemmin tuntojani aiheesta, kun olen ensimmäistä kertaa yövuorojen välissä raahautumassa karatetunnille nostelemaan kankeita koipiani...

tiistai 13. elokuuta 2013

Mykoproteiinia pöytään!

Viime vuonna K-ryhmän kauppoihin ilmestyi ainakin minulle uusi tuttavuus, Quorn-tuotteet. Kuulemma kyseistä "lihankorviketta" on saanut muualta maailmasta jo kymmeniä vuosia, mutta Suomeen tuote rantautui tosiaan vasta viime vuonna. Mielestäni olen hyvin matkustellut tyyppi, mutta jostain syystä nämä sieniproteiinivalmisteet eivät ole minun poluilleni sattuneet.

Quorn on siis tuotemerkki, jota maahantuo Findus. Quorn-tuotteet ovat käymismenetelmällä valmistettua sieniproteiinia, ne ovat täysin lihattomia, soijattomia ja kolesterolittomia, ne sisältävät paljon kuitua ja vähän rasvaa. Vegaaneille quorn-tuotteet eivät sovi, sillä niissä käytetään sidosaineena kananmunaa. (lähteenä mm. quorn.fi)

Aluksi vähän ällötti ajatus jostain käymismenetelmällä valmistetusta mykoproteiinivalmisteesta, mutta jokin aika sitten päätin kokeilla tuotteita. Ostin Quorn nugetteja ja valmistin niitä itselleni ja tyttärelleni ruuaksi. Itse en niinkään niistä piitannut, ne olivat mauttomia ja aika tylsiä (verrattuna esimerkiksi herkullisiin, mutta yltiösuolaisiin Hälsans kök nugetteihin), mutta tytär söi niitä sormin innossaan minunkin lautaseltani. Ihan ok pikaruoka taaperolle, koska suolaa ei vaikuttaisi olevan ylenpalttisesti, eikä muitakaan voimakkaita mausteita.


Quorn-rouheesta tein ihan perinteistä makaronia ja jauheliha quornkastiketta. Lopputulos oli kieltämättä aika pliisu, vaikka tein vielä aikuisten versionkin, johon lisäsin chiliä. Quorn on vain niin kertakaikkisen mautonta, että en saanut siihen makua sitten millään. Soijarouheessakin sentään on se soijarouheelle ominainen sivumaku, mutta tässä ei maistunut mikään. Koostumukseltaan quorn-rouhe oli hyvin pehmeää ja murumaista, se ikäänkuin katosi suussa. Ehkä rouhe olisi parhaimmillaan ruuissa, jossa se on enemmän piilotettuna, kuten lasagnessa tai kaalilaatikossa. Tällaisenaan minua ei kyllä kukaan saa uskomaan, että joku luulisi sitä jauhelihaksi. Mutta kuten nugetitkin, myös quornsoossi upposi hyvin tyttärelle.

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Ensi viikon muistilista

Huh, mikä viikko! Työtunteja tuli plakkariin viitisenkymmentä ja vapaapäiviäkin oli ihan yksi kokonainen. Ensimmäistä kertaa poden todella huonoa omatuntoa tyttäreni ja puolisoni vuoksi. Koti pursuilee likaisia astioita ja pyykkejä, joka nurkassa on lelulaatikosta eksyneitä leluja ja ihan suoraan sanottuna kaikenmoista roskaa. Ensi viikolle pitikin tehdä ihan muistilista, jotta samanmoinen kaoottinen viikko ei toistuisi:

1. Tee alle 50 työtuntia (näillä näkymin 38, sounds good).

2. Älä tee ylitöitä (paitsi jos ihan pakko. Eikä mielellään silloinkaan).

3. Anna jakamatonta aikaa ja huomiota tyttärelle. Hän on todennäköisesti oppinut viime päivinä asioita, joista kiireisellä äidillä ei ole aavistustakaan.

4. Anna jakamatonta aikaa ja huomiota puolisolle. Hänellä on todennäköisesti monia asioita, joita ei ole ehtinyt kertoa kiireiselle vaimolle viikon aikana.

5. Anna puolisolle vapaa-aikaa. Hänellä on kädet täynnä työtä kotona, kun vaimo on töissä.

6. Ulkoile, käy lapsen kanssa kävelyllä ja leikkipuistossa, niin usein kuin mahdollista.


7. Nuku hyvin ja mahdollisimman paljon.

8. Muista tallentaa Sons of Anarchy.

9. Siivoa, pese pyykit sekä ikkunat, vihdoinkin. Muitakin kuin itseäsi kyllästyttää kuunnella kuudetta kuukautta niistä ikkunoista jaaraamista.

10.  Soita hyvälle ystävälle, jolle et ole saanut aikaiseksi soittaa moneen kuukauteen.

11. Passita puoliso mattopyykille (ja teeskentele, että et tajua, kuka ne matot oikeasti pesee, kun lähetät puolison omien vanhempiesi luoksi likaisten mattojen kera)

Kuva täältä



perjantai 9. elokuuta 2013

Halloumileivät

Tässä jälleen yksi pelastava resepti, kun kavereita on tulossa illanistujaisiin etkä keksi mitään kivaa syötävää tarjottavaksi!

1 pkt halloumijuustoa
1 lime
tuoretta basilikaa
aurinkokuivattuja tomaatteja
muutama valkosipulin kynsi
1 ciabatta-leipä
mustapippuria rouhittuna
oliiviöljyä

Leikkaa halloumi n. puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Laita juustoviipaleet tiiviin, kannellisen astian pohjalle, lisää astiaan tuoretta basilikaa, valkosipulia viipaloituna, n. puolikkaan limen mehu ja öljyä. Anna marinoitua jääkaapissa muutama tuntia, kääntele astiaa välillä.

Leikkaa ciabatta siivuiksi, asettele päälle yksi viipale halloumia sekä aurinkokuivattu tomaatti. Grillaa uunissa grillivastuksen alla, kunnes juusto hiukan sulaa ja tomaatin kuori kupruilee ja tummuu paikoittain. Purista lopuksi päälle limemehua, rouhi mustapippuria ja halutessasi koristele basilikalla, tarjoa heti.

sunnuntai 4. elokuuta 2013

Sunnuntain meiningit

Keidas- blogin Lotta ihan vaatimalla vaati minua kertomaan päivästäni, joten tässä tulee! Hän epäili oman lauantainsa olleen jotakin kondomimainoksen ja idyllin väliltä. Minun sunnuntaini saattaa ainakin lapsettomien mielestä helpostikin kallistua sinne ehkäisyvälinemainoksen puolelle, mutta minusta tämä oli ihan hauska viikonloppu, paljon touhua ja aurinkoa.

Klo 07.34

Herään viereisestä sängystä kuuluvaan ulinaan. Tytär seisoo pinnasängyssään ja vahtii tarkasti, herääkö äiti ulinaan vai pitääkö ottaa kovemmat otteet käyttöön. Teeskentelen hetken nukkuvaa, mutta ulinan volyymi nousee, joten ilmeisesti hereillä oloni on havaittu. Minua väsyttää, joten avaan tietokoneen ja laitan Netflixistä pyörimään Martin tarinatallin. Kolmekymmentä ihanaa minuuttia saan loikoilla silmät kiinni sängyssä, kun tytär katsoo brrm brrmejä.

Klo 8.45

Laitan aamiaista keittiössä. Sisareni, joka on viikonloppukyläilemässä luonamme, leikkii (siis juoksee perässä) tyttäreni kanssa, välillä lapsi käy kirkumassa jaloissani ja yrittää repiä pöydiltä alas kaiken mihin ylettyy. Välillä taas kissat saavat kyytiä ja minun pitää käydä poistamassa yksi kissa lapsen kynsistä. Lopulta pääsemme aamupalapöytään, tytär haluaa kaikkea, mutta ei syö mitään. Yksi sormenpään kokoinen pala appelsiinia ja siivu kalkkunaleikkelettä sekä leivän päältä nuollut oivariinit muodostavat hänen aamiaisensa. Aamupalan jälkeen eväiden pakkaamista, vaipanvaihtoa, pukemista, hammaspesua, turvaistuimen kiinnitystä ja muuta säätämistä.

Klo 10.00

Pääsemme lopulta lähtemään, olemme menossa Haltialan tilalle katsomaan kotieläimiä.

Klo 10.15

Eksyksissä jossain päin Vantaata. Puhelimen navigaattori on jotenkin sekaisin? Ensin se neuvoo väärälle puolelle Vantaata ja uudella haulla Keravalle?

Klo 10.45

Perillä Haltialassa. Muutama muukin näemmä on päättänyt lähteä eläimiä katsomaan. Eläimet ovat aitauksissa pihalla, vähän epäilyttää, näkeekö tytär niitä lainkaan. Taitaa nähdä, kun pahoittaa mielensä joka kerran, kun jatkamme kävelyä aitaukselta toiselle. Mieli paranee heti, kun uudet eläimet näköpiirissä. Hassuja lehmiä, niillä on pitkä otsatukka ja isot sarvet. Pitäisi varmaan tietää, minkä rotuisia ne ovat, kyllä näistä varmaan koulussa on puhuttu. Luulisin, että ne ovat lehmiä siis.
Nämä eivät ole niitä, joita lehmiksi epäilen.
Klo 12.00

Jumbon parkkialueella. Otamme ulkoa valtavan kokoiset autokärryt tyttärelle ja ostamme jätskit, tytär juo myös kylmän omenatuoremehun. Minä menen vaatekauppaan etsimään farkkuja sekä vaatteita elokuun lopussa oleviin häihin. Juuri kun olen päässyt sovituskoppiin, sisareni ilmoittaa, että vaippa tuoksahtaa. Ehkäpä sisko-kultani voisi..? No juu, hänhän kyllä voi, joten tytär ja sisko poistuvat lastenhoitotiloihin. Jatkan vaatteiden sovittamista ja päädyn ostamaan tosi hienot housut. Löydän lapsen ja systerin lastenhoitotiloista, jotka sivumennen sanoen on tosi hyvät! Nojatuolit verhon takana imettämistä varten, leluja, siisti matto, wc, mikroaaltouuni jne. Tähän aikaan päivästä siellä ei vielä edes haise kakkavaipat kovin pahasti.

13.30

Kotona. Lapselle lounasta, perunasoselaatikkoa. Muutaman lusikallisen jälkeen hän sanoo "kiitti" ja työntää lautasen pois. No selvä, ei sitten maistu. Päälle maitoa ja vaipan vaihto. Sitten nukkumaan, ensin pitää heipata kissat ja täti. Poikkeuksellisesti lapsi nukahtaa vajaassa puolessa tunnissa. Viime aikoina nukkumaan meneminen on ollut pääsääntöisesti melko hankalaa. Tai no, tosi hankalaa.

Klo 14.00

Ihana hiljaisuus!

Klo 15.00

Nautimme siskon kanssa kiinalaista noutolounasta, mielestäni Helsingin paras kiinalainen ravintola sijaitsee Lassilassa. Kung po- kastike on tällä kertaa juuri sopivaa, edellisellä kerralla se oli hiukan liian tulista.

Klo 16.00

Lapsi herää ja sisko lähtee. Lapsen kanssa hengaillaan ja tehdään vanhalla puhelimella laskutoimituksia. Mikään ruoka ei kelpaa, ei varta vasten ostettu ananaskana riisillä eikä eilinen välimeren lohi eikä raejuusto. Hän juo pääasiassa maitoa, vähän myöhemmin tyhjentää pari muumi-rasiallista rusinoita.

Klo 17.30

Alan leipoa mutakakkua Pingalen ohjeella. Puolisokin saapuu kotiin, oltuaan erähenkisellä viikonloppureissulla kavereiden kanssa. Saan siis tehdä kakun rauhassa.

Klo 19.00

Pannukahvia ja mutakakkua pistaasijäätelön kera, aaahh.

Klo 19.30

Koen ansainneeni lepohetken ja poistun makuuhuoneeseen tietokoneelle. Niskat ja hartiat on ihan jumissa jo valmiiksi. Toivottavasti helpottaa huomiseen mennessä, sillä huomenna on taas työpäivä. Ensi viikon ainoa vapaapäivä onkin perjantaina. Onneksi torstaina on luvassa hauskanpitoa ystävien kanssa, eräs ystävä saapuu Helsinkiin ihan ulkomailta asti. Tai no Pohjanmaalta, jos ihan tarkkoja ollaan, mutta ulkomailla asuva ystävä kuitenkin.

Klo 20.10

Perhe kuuluu olevan iltapalalla. Ihanaa vain olla, ei ole edes yhtään huono omatunto, kun puoliso on ollut koko viikonlopun reissussa.

Klo 20.45

Luen tyttärelleni kirjaa sohvalla, eli toistelemme molemmat sanoja kukka, katti ja mato, samalla osoittelemme kyseisiä kuvia kirjasta. Tytär alkaa olemaan sopivan väsähtänyt, joten he heit sanotaan kateille ja äidille, lapsi menee isi-kullan kanssa nukkumaan. Tai ainakin yrittämään nukahtamista. Minulle jää nyt sitä omaa aikaa. Ensin otan pyykit koneesta ja laitan ne kuivumaan, sitten kastelen parvekekukan ja nypin siitä parisen sataa kuivahtanutta kukkaa. Tarkistan myös, että parvekkeella sijaitsevalla keittiöpuutarhallamme on hyvä kastelutilanne. Samalla mietin, mikä meni pieleen mutakakun kanssa. Päättelen lopulta, että se oli uunissa muutaman minuutin liian kauan.

Klo 22

Istun sohvalle tietokone sylissä muka katsomaan elokuvaa, jota on tullut jo tunnin. No, se on tallennuksella, joten voin katsoa sen joku toinen ilta. Tosin minulla on tallennettuna varmaan kymmeniä tunteja ohjelmia ja elokuvia, joita en koskaan ehdi katsoa. Mietin taas kerran, että pitäisi tilata HBO Nordic, kun minulla on vielä näkemättä Game of Thronesin kolmas tuotantokausi. Kaksi ensimmäistä katsoin silmät ristissä viikossa. Ehkä parempi jättää ylimääräiset kanavat tilaamatta toistaiseksi ja painua pehkuihin.