sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Mummon lihapiirakka

Edellisessä postauksessa mainitsemani lihapiirakka sopii mainiosti myös soijarouheella tehtäväksi, tämä ohje nyt sattuneesta syystä on jauhelihasta.

3 desilitran sämpylätaikina (minä käytin tällä(kin) kerralla jauhoina sekä speltti- että vehnäjauhoja)

Täyte:
400 g jauhelihaa (tai vastaava määrä liotettua soijarouhetta)
1 iso sipuli silputtuna
1,5-2 dl puuroriisiä
1 dl smetanaa/ranskankermaa/ruokakermaa
suolaa
ripsaus maustepippuria
reilusti Santa Maria pippurinen yrttiseos- maustetta
paistamiseen öljyä tai margariinia

voiteluun kananmunaa

Keitä riisit kypsäksi suolalla maustetussa vedessä. Tee sämpylätaikina ja anna kohota puolisen tuntia. Paista jauheliha (tai soijarouhe) ja sipuli rasvassa, mausta ja sekoita joukkoon keitetty riisi ja smetana tai vastaava. Tarkista maku.

Jaa taikina kahteen osaan, kauli toinen osa pohjaksi uunipellille. Levitä täyte päälle, jätä reunoihin pari senttiä tyhjää. Kauli toinen puoli taikinaa kanneksi, jätä se hiukan pienemmäksi kuin pohja ja nosta täytteen päälle. Käännä pohjan reunat kannen päälle, painele hyvin kiinni haarukalla. Voitele vatkatulla kananmunalla ja pistele kanteen haarukalla reikiä. Paista 200 asteessa noin puoli tuntia.



lauantai 29. kesäkuuta 2013

Suklainen piimäkakku

Jos olet koskaan tehnyt yövuoroa, tiedät varmaan, että aamuyön tunnit tuntuvat joskus puuduttavan pitkiltä. Tänä yönä niin ei tosin käynyt, koska innostuin hääräämään keittiössä ja pyöräytin ensin vanhanajan lihapiirakan, tällä kertaa tosiaan ihan lihapiirakan, koska se ei tullut omaan käyttöön. Piirakka valmistui nopsaan ja uunin ollessa jo valmiiksi lämmin, päätin tehdä myös kuivakakun. Tarkemmin kaappeja tutkailtuani totesin, että kananmunat oli vähissä, joten tein piimäkakun. Perinteiseen piimäkakkuunhan tulee hyvinkin jouluisia mausteita, inkivääriä, neilikkaa ja kanelia, joten päätin hiukan tuunata reseptiä. Kakku on helppo ja nopea valmistaa ja sopii hyvin yövuorossa valmistettavaksi siksikin, että sekoittamiseen ei tarvitse käyttää sähkövatkainta. Tätä reseptiä aion muuten kokeilla vegaanisena, piimän tilalla ajattelin käyttää soijamaidolla tai vedellä lantrattua maustamatonta soijajugurttia.

2 dl puolikarkeita spelttijauhoja
2 dl kakkujauhoja
0,75 dl tummaa kaakaojauhetta
1 tl soodaa
2 dl raakaruokosokeria
1 dl mantelilastuja
0,5 dl kookoshiutaleita
3,5 dl piimää
1 dl sulatettua voita tai margariinia
(0,5 tl suolaa)

Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään, lisää piimä ja jäähdytetty, sulatettu margariini, sekoita taikina tasaiseksi. Kaada (tai oikeastaan lusikoi) taikina jauhotettuun kakkuvuokaan, paista 175 asteessa n. tunti. Kumoa jäähtyneenä.



Vasta jälkeenpäin hoksasin, että taikinaan kannattaa lisätä n. 0,5-1 tl suolaa, koska suola voimistaa kaakaon suklaista makua. Seuraavan kerran sitä siis. Tämä kakku on muuten parhaimmillaan parin päivän päästä, kun maut ovat tasoittuneet ja kakku sopivasti mehevöitynyt ja "tiivistynyt".

Nyt; hyvää yötä!

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Kukkea parveke

Lähden tästä pikapuoliin yövuoroon, mutta oli pakko tulla esittelemään komein ja suurin amppeli, joka minulla on koskaan ollut (niin kauan kuin se nyt vielä on hengissä). En ole nimittäin mitenkään tunnettu viherpeukalo-taidoistani... Mutta aikas komia, eiks vaan?? Mikähän lienee lajiltaan, onko tuo petunia?


tiistai 25. kesäkuuta 2013

Mozzarellaleivät

Lapsuudenkodissani meillä oli tapana tehdä jotain spessua iltapalaa lauantaisin, saunan jälkeen herkuteltiin välilä pizzalla, lämpimillä voileivillä (täytteenä metukkaa, juustoa ja sinappia, höystettynä maustekurkuilla ja tuoreella paprikalla) tai takassa paistetulla makkaralla. Nykyäänkin, vieraillessani vanhempieni luona, teemme joskus jotain erityistä iltapalaa saunan jälkeen, kuten näitä mozzarellaleipiä. Tämä ohje on joskus aikoinaan ollut jomman kumman suuren suomalaisen kauppaketjun ruokalehdessä, ainakin jokseenkin tämänkaltaisena.

1 ciabatta-leipä

tuoretta basilikaa
mozzarellapalloja
tomaattia
oliiviöljyä
valkosipulinkynsiä
mustapippuria

Leikkaa leipä siivuiksi, hiero puolitettua valkosipulinkynttä leipäsiivujen pintaan, voitele oliiviöljyllä. Paista leivät rapsakoiksi uunissa (225 asteessa muutama minuutti), laita päälle siivutettua mozzarellaa, tomaattisiivuja ja silputtua basilikaa, rouhi päälle mustapippuria.

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Hedelmää pullossa

Löysin kaupan mehuhyllyltä jotain aivan taivaallisen hyvää! Froosh ananas-banaani-kookossmoothie! Se on tällä hetkellä sekä minun että tyttäreni ykkössuosikki aamupalalla. Sen verran on pakko "selitellä" moisen pullotetun hedelmän ostamista, että suurin osa hedelmistä aiheuttaa minulle allergisia oireita, jos syön niitä kypsentämättöminä tai käsittelemättöminä. Lienee jotain ristikkäisallergiaa, asiaa ei ole sen paremmin koskaan tutkittu, mutta syön yleensä mieluummin marjoja kuin lähden koettelemaan onneani eri hedelmien kanssa. Tähän asti lähinnä vain banaani ja sitrushedelmät sekä avokado ovat olleet "turvallisia".

Kuva: www.froosh.com
 Kuten jo aiemmin mainitsinkin, teen epäsäännöllistä kolmivuorotyötä ja aamuvuoroon lähtiessä hiippailen mahdollisimman hiljaa asunnossa, että muu perhe saisi nukkua. Työhön lähtö tapahtuu ennen kuutta aamulla ja syön aamupalan vasta jossain vaiheessa aamupäivää töissä. Jotain pientä keho kuitenkin kaipaa niinkin aikaisin aamulla ja hedelmä tai lasillinen smoothieta on hyvä vaihtoehto. Siihen aikaan ei paljon tehosekoitinta käytellä, joten valmis smoothie on näppärä varhaisaamiainen, jonka voi napata vaikka mukaan bussiin. Froosh smoothie on silkkisen pehmeä, sopivan makea ja suuhun jää herkullinen kookoksinen jälkimaku. Jos nyt jotain saisi toivoa, niin voisihan se tietysti luomua olla. 750 ml Froosh-pullo maksoi Prismassa 3,99 euroa. Slurps.


perjantai 21. kesäkuuta 2013

Täydellinen päivä

Heti tuli hiukan huono omatunto, kun kirjoitin tuon otsikon. Täydellinen päivä, vaikka sinä päivänä perhe jäi hyvinkin pieneen rooliin. Täydellisiä päiviä on tietysti monenlaisia ja tässä yksi esimerkki minun eräästä sellaisesta.

Minulla ja siskollani on jo vuosia ollut tapana käydä silloin tällöin yhteisellä aamiaisella Cafe Ekbergillä ja nyt pitkän tauon jälkeen olimme sopineet tapaamisen sinne. Sattumoisin kyseinen paikka oli tupaten täynnä (lähinnä turisteja). Päätimme etsiä uuden aamiaispaikan, niitä kun tuntuu olevan Helsingissä nykyään joka korttelissa. Onneksi elämme älypuhelimien aikakaudella ja parin pikaisen googlauksen jälkeen suuntasimme Lönnrotinkadulle Krulla-nimiseen kahvila-ravintolaan.




Krullan aamiainen maksoi 10,50 euroa ja ravintolan ulkoasu, tunnelma sekä palvelu tekivät heti vaikutuksen. Siistit valkoiset pöytäliinat, rauhallinen tunnelma, kahvi, tuoremehu sekä minicroissantit tuotiin pöytään melkein ennen kuin ehdimme istuutua. Juustojen ystävänä ilahduin juustotarjottimesta, jolta löytyi useita herkullisia juustolajeja. Leipä oli tuoretta ja hyvää, tarjolla oli kasvispiirakkaa, oliiveja, aurinkokuivattuja tomaatteja, salaattia, täytettyjä croissantteja, toki myös kinkkua, lohta yms, mutta niihin en sen paremmin tutustunut. Aamiaisen makea osuus koostui mm. macaron- leivoksista ja mantelilla kuorrutetuista ja täytetyistä croissantteista.

Täytyy sanoa, että olipa onni, kun "vakimestamme" oli täynnä. Cafe Ekberg on hiukkasen yliarvostettu aamiaispaikka, johtunee siitä, että siellä on käyty buffet-aamiaisella jo kauan ennen kuin siitä tuli trendikästä. Vaikka se kuinka onkin perinteikäs kahvila ja hyvä paikka julkkisbongaukseen, niin suosittelen kokeilemaan jotain uutta (jos siellä siis on vielä joku, joka on yhtä tapoihinsa piintynyt kuin minä). Eroa fiiliksessä näiden kahden aamiaisen välillä oli suunnilleen saman verran, kuin Ruotsin risteilyllä on eroa halvemman ja hiukkasen kalliimman aamiaisen välillä. Joskin tässä tapauksessa aamiaiset olivat saman hintaiset, myös Ekbergillä arkiaamun aamiainen maksaa 10,5 euroa.

Aamiaiselta suuntasin työvuoroon, jonka tein mökkeilyn merkeissä. Petankkia, krokettia, uimista, ravintolassa lounastamista, makkaran paistamista, auringon paistetta, voiko sitä edes työksi sanoa?? Päivän kruunasi se, että mieheni ja tyttäreni hakivat työn raskaan raatajan kotiin, lapsi oli hyväntuulinen ja riehakas ja illalla sain vielä hetkisen omaa aikaa, ennen kuin nukahdin aikaisin ja nukuin koko yön heräämättä. Voiko täydellisemmin täydellisen päivän lopettaa?

18 asteisessa merivedessä tarkeni liotella varpaita, ei juuri muuta.

Pieni ruokalepo...

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Vihreä kasvissosekeitto

Jokainen vanhempi varmasti tietää, että lasten syömisen kanssa on välillä vähän niin ja näin. Joskus ei mene alas oikein mitään ja joskus taas maistuu mikä vaan. Tyttärelläni on muutama ruoka, jotka uppoavat aina, ihan aina. Jotkut niistä on kyllä aika yllättäviä, kuten tämä seuraava sosekeitto:

VIHREÄ SOSEKEITTO

1 pieni kesäkurpitsa
3 isoa perunaa (esim. Rosamunda)
100 g parsakaalia
1 pieni sipuli
1-2 valkosipulin kynttä
1 Vogelin kasvisliemikuutio
yrttejä maustamiseen
ripaus valkopippuria
(suolaa)

Kuori ja kuutioi perunat, silppua sipuli ja valkosipuli. Laita kattilaan, jossa on sen verran vettä, että kasvikset juuri ja juuri peittyvät (mieluummin vähän vähemmän kuin liikaa). Lisää kasvisliemikuutio ja anna kiehua n. 10 min. Pese ja pilko sillä aikaa kesäkurpitsa ja parsakaali, heitä kattilaan ja keittele kypsäksi, mausta yrteillä. Soseuta sauvasekoittimella, kun kasvikset on kypsiä. Tarjoile vaikka ranskankermanokareen kanssa.







sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Työviikonloppu ja amerikkalaiset pannukakut

Oletteko kokeilleet vuorotyön ja perhe-elämän yhdistämistä? Minulla on nyt muutaman viikon kokemus asiasta, enkä nyt ihan vilpittömin sydämin lähtisi ketään kannustamaan varta vasten siihen ryhtymään. Epäsäännöllinen kolmivuorotyö kun syö mahdottoman paljon aikaa perheeltä, valitettavasti. Iltavuorosta kun saapuu kotiin, perhe nukkuu, aamulla kun lähtee töihin, perhe nukkuu, päivällä kun yrittää nukkua yövuoron jälkeen, perhe valvoo.

Onneksi työ on rentoa ja kivaa, esimerkiksi tänään vietin paljon aikaa keittiössä ja mm. tekaisin päiväkahville nämä amerikkalaiset pannukakut. Taisin jossain postauksessa jo mainostaakin Myllyn Paras- reseptiä parhaaksi löytämäkseni amerikkalaisten pannukakkujen reseptiksi. Tänään yritin niitä kiireellä paistaa ja paistoin niitä hiukan liian kuumalla, koska osa jäi sisältä hiukan taikinaisiksi. Kannattaa suosiolla paistaa pannareita miedohkolla lämmöllä, jotta paksu taikina ehtii rauhassa kypsyä, mutta pinta ei pala. Kylkeen laitoimme kinuskikastiketta ja nokareen vaniljajäätelöä, nam!

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Astetta paremmat nakkipiilot

Nakkipiilot on kuulemma suosittu pikkusuolainen syötävä lasten ja lapsenmielisten keskuudessa. Itse maistoin nakkipiiloa ensimmäisen kerran vasta pari vuotta sitten enkä nyt aivan ollut vakuuttunut niiden herkullisuudesta. Yleensä nakkipiilot ilmeisesti tehdään lehti- tai voitaikinaan ja nakkiin yhdistettynä siitä tulee melkoisen raskas rasvapommi. Toisinaan väliin vielä tuupataan juustoa.

Sain kummityttöni kylään viime viikonloppuna ja yritin miettiä jotakin kivaa iltapalaa/retkievästä. Muistin, että kummitytön mieleen on nakit ja makkarat, joten tein nakkipiiloja sämpylätaikinaan. Nämä piilot olivat siten enemmänkin hot dogeja, mutta ihan maittavia kuitenkin. Nakkeina voi tietenkin käyttää ihan mitä vaan nakkeja, oli ne sitten valmistettu lihasta, soijasta tai seitanista.

5 dl maitoa
50 g hiivaa
2 tl suolaa
1 rkl siirappia
2,5 dl täysjyväspelttijauhoja
n. 8 dl vehnäjauhoja
150 g juustoraastetta
0,5 dl öljyä

nakkeja, mausteita (valkosipulia, paahdettua sipulirouhetta, ketsuppia, sinappia yms)

Tee sämpylätaikina ihan tavalliseen tapaan, lisää loppuvaiheessa öljy ja juustoraaste, alusta taikina pehmeäksi. Anna kohota puolisen tuntia ja jaa taikina n. 30 osaan. Taputtele taikinapalasista littana lätty, laita lätylle mausteita ja  nakki, kietaise nakin ympärille. Aseta pellille niin että saumapuoli on alaspäin. Voitele munalla ja paista 225 asteessa n. 15 min.


maanantai 10. kesäkuuta 2013

Polskimista Plotilla

Pirkkolan Plotti, kuva: www.geolocation.ws
 En ole oikein koskaan ollut mitään "biitsi-ihmisiä". En tykkää maata auringossa, varsinkaan missään yleisellä uimarannalla, missä vertaillaan säärien karvaisuutta ja mahamakkaroiden paksuutta ja rintojen kokoa. En myöskään ole koskaan asunut rannan läheisyydessä ja jotenkin minusta ei maksa vaivaa matkustaa parilla bussilla tai kulkuvälineellä, että pääsee mereen kastautumaan ja sitten sotkemaan itsensä hiekkaan ja polttamaan itsensä auringossa. Maauimalat on ihan kivoja, mutta ne ovat usein hellepäivinä ihan tupaten täynnä ja maksullisia.

Tyttäreni on nyt sen ikäinen, että uiminen tuli ensimmäistä kertaa kyseeseen viime aikojen helteiden vuoksi. Asumme aivan Pirkkolan urheilupuiston kupeessa ja muistin, että siellä on matala lätäkkö, johon voivat lapset mennä uiskentelemaan. Joskus 7 vuotta sitten kävin siellä istuskelemassa ja viettämässä aikaa, kun sen aikaisen kotini, pienen yksiön, neliöt kävivät turhan pieniksi ja tunkkaisiksi.

Kyseessä on Pirkkolan Plotti. Plotti on luonnon maauimala, hiekkakuoppa, joka kesäisin täytetään vedellä, syvimmillään n. metrin syvyinen. Se on rakennettu vuonna 1951 asukasyhdistyksen toimesta, pukuhuonerakennus uusittiin 2007 ja leikkialue tänä keväänä. Plotilla on vesiliukumäki, wc:t, pukuhuone, uimavalvojat kesäkuukausina klo 10-18 sekä pieni kioski, josta voi ostaa (käteisellä) pientä syötävää ja juotavaa. Vieressä on kiipeilyteline ja keinuja, nurmikkoa ja hiekkarantaa. Ihan mahtava paikka lapsiperheille! Turvallinen ja siinä mielessä rauhallinen, että vain lapset viitsivät polskia plotissa, teinit hakeutuvat sitten muualle. Plotti ei ole aidatulla alueella, sitä voi toki käyttää muulloinkin, kuin uimavalvojien läsnäolleessa, mutta pukusuojarakennus on silloin kiinni. Ja mikä parasta, Plottia saa siis käyttää aivan ilmaiseksi.

Suosittelen ottamaan aurinkovoidetta ja eväät mukaan ja viettämään päivän Plotilla!

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Kasvisvoileipäkakku

Minun piti tehdä voileipäkakku ensimmäiseen työpaikkakokoukseen työhönpaluuni jälkeen, mutta se nyt jotenkin vaan jäi. Onneksi tuli tilaisuus tekaista sellainen töissä, kun eräs työtoveri jättää työyhteisömme ja vietimme tänään läksiäisiä. Yleensä juhlistamme töissä lähes kaikkea jollain makealla, mutta tällä kertaa päätimme tehdä voileipäkakun (onneksi lähtevä kollega toi kuitenkin fantastisen hyvän suklaatäytekakun tarjolle...). Ohjeen kehittelin aikoinaan synttäribileisiini ja olen siitä tehnyt muutaman kerran myös herkullista vegaanista versiota.Vegaaniseen kakkuun käytetään Tofutti tuorejuustoa (maustamatonta), munatonta majoneesia (Plamilin ja Xtran majoneesien sekoitus on minusta hyvä, kumpikaan ei yksinään ole kovin maukas voileipäkakussa) ja fetajuuston sijasta marinoitua tai kylmäsavustettua tofua.

Voileipäkakku on muuten siitä kiva tarjottava, että ihmiset jotenkin kovasti arvostavat, kun sellaisen on "viitsinyt" heille väsätä. Todellisuudessa voileipäkakku on hyvinkin helppo tarjottava, varsinkin kun sen voi tehdä lähes valmiiksi jo edellisenä päivänä.

2 isoa pkt paahtoleipää (ruisversiota ja sitten tavallista vehnäpaahtista)

Täyte 1
punasipulia silputtuna
aurinkokuivattua tomaattia silputtuna
tuoretta basilikaa silputtuna
iso paketti (200g) tuorejuustoa, esim. tomaatti-basilika
2-3 rkl majoneesia

Täyte 2
suippopaprikaa silputtuna
fetajuustoa murustettuna
rucolaa silputtuna
iso paketti (200g) tuorejuustoa, esim. Afrikan paprika
2-3 rkl majoneesia

Kostutukseen n. 6 dl kasvislientä (tai kasvisliemen ja maidon sekoitusta)

Kuorrutus
200 g maustamatonta tuorejuustoa
2 rkl majoneesia
1 dl kevytvispiä

Koristeluun mustia oliiveja, yrttejä, kirsikkatomaatteja, kurkkua, viinirypäleitä, juustoraastetta yms

Sekoita täytteet ja leikkaa paahtoleivistä reunat niin että siivuista tulee samankokoiset. Asettele ruispaahtoleipää pohjaksi (3x2), kostuta kasvisliemellä ja levitä päälle 1 täytettä. Sitten vaaleaa paahtoleipää seuraava kerros, kostutus ja 2 täytettä päälle, jatka näin kunnes olet saanut haluamasi korkuisen kakun aikaiseksi. Kakku kannattaa kasata folion päälle, koska kakku kiedotaan tiukasti folioon ja jätetään yön yli painon alle kostumaan.


Vatkaa kevyt vispi vaahdoksi ja sekoita siihen loput aineet. Kuorruta kakku ja koristele.

Koristelun suunnittelusta vastasi tällä kertaa eräs asiakas ja minä vain toteutin suunnitelman.